Kaikki rakastavat

(Alla älskar) 1935. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tuotannonjohto: Matti Schreck. Tuotantopäällikkö: Risto Orko. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Topo Leistelä. Alkuperäisaihe: Jussi Roudan filminovelli Aurinkoa ja vettä (1935). Kuvaus: Theodor Luts. Äänitys: Pertti Kuusela. Leikkaus: Valentin Vaala. Lavastus: Ossi Elstelä. Musiikki: Pekka Attinen, Into Arpa (Edvin Heimovalta), Harry Bergström. Pääosissa: Ansa Ikonen (Sirkka Mares), Tauno Palo (Arvo Lähde), Birgit Nuotio (Kirsti Kallio), Jalmari Rinne (Karma), Martta Suonio (Josefine), Elna Hellman (Kaisu), Matti Lehtelä (Hiski), Uuno Laakso (Into Sydänmurto), Kirsti Suonio(Gustava Lähde), Eine Laine (Kielo Mares), Yrjö Tuominen (Salomon Mares), Aino Lohikoski (Liinu). Ensi-ilta 24.11.1935 Helsingissä (Kino-Palatsi) ja Turussa (Olympia). Pituus / kesto: 2200 m / 80 min.

Valentin Vaala kiinnitettiin Suomi-Filmin toiseksi ohjaajaksi toukokuussa 1935. Hänen ensimmäinen yhtiölle ohjaamansa elokuva on olennainen osa suomalaisen elokuvatähteyden ja elokuvarakkauden historiaa: seitsemänkymmentä vuotta sitten valmistunut Kaikki rakastavat oli Tauno Palon ja Ansa Ikosen ensimmäinen yhteinen elokuva. Vuosien mittaan yhteisiä elokuvia kertyi kaikkiaan kaksitoista. Viimeiseksi jäi Hannu Lemisen ohjaama Ratkaisun päivät (1956).

Ennen kaikkien rakastamaa tapaamista Tauno Palo oli jo käynyt katsojille tutuksi. Hän oli näytellyt keskeisissä rooleissa Kalle Kaarnan elokuvissa Jääkärin morsian (1931) ja Kuisma ja Helinä (1932) sekä Vaalan ohjauksessa Helsingin kuuluisin liikemies (1934). Ikonen oli näyttäytynyt pikkurooleissa vuoden 1934 elokuvissa Minä ja ministeri ja Meidän poikamme ilmassa – me maassa sekä vuonna 1935 elokuvassa Syntipukki.

Elokuvan tähtitaivaalle Ikosen nosti Vaala, joka halusi elokuvaansa naisen, joka olisi ”heleä, vaalea ja tyttömäinen”. Johtaja Risto Orkon toimiston odotushuoneesta Vaala löysi etsimänsä, Suomi-Filmistä klaffitytön paikkaa odottaneen Ikosen. Vaala on tunnettu filmitähtien löytäjänä mutta myös näyttelijöiden ulkonäön muokkaajana: elokuvaa varten Ansa Ikosen vaalea tukka värjättiin täysin valkoiseksi ja Palon hiusraja vedettiin ylös niin, että hänen otsansa näyttäisi korkeammalta ja leveämmältä.

Arvo Lähteen (Palo) ja Sirkka Mareksen (Ikonen) rakkaustarina kuvattiin Helsingissä, Espoossa ja Hangossa kesä–marraskuussa 1935. Kesäiseen täysihoitolaan sijoittuva viinin, laulun, tanssin ja moottoriveneiden vauhdittama elokuva on mainioiden, eri tavoin näyteltyjen roolien juhlaa. Ansan ja Taunon luonnollisesti replikoivien nuorten vastapoolina toimivat vanhemmat, karrikoidut tyypit, joista varsinkin Uuno Laakso hykerryttävänä taiteilija Sydänmurtona osoittaa olevansa yksi suomalaisen elokuvan taitavimpia koomikoita.

Ei ihme, että Kaikki rakastavat oli vuoden toiseksi katsotuin ensi-iltaelokuva. Elokuvatarkastamon mielestä kaikki eivät elokuvassa alun pitäen kuitenkaan rakastaneet niin kuin olisi kuulunut. Ennen ensi-iltaa Hiskin syljeskelyä ja Kaisu-piian takapuolen taputtelua vaadittiin karsittavaksi. Tarkastamon mukaan Hiskin kolmesta sylkäisystä vain yksi sai jäädä elokuvaan, jos elokuva haluttiin saada lapsille hyväksyttäväksi. Lopulta elokuvasta leikattiinkin pois 12 metriä.

Kaikki rakastavat ei ehkä ole taiteellisilta ansioiltaan ihmeellinen elokuva. Vuosien kuluminen on kuitenkin osoittanut sen, että kun elokuva muuttuu historialliseksi tapaukseksi, sen esteettinen arvo on toissijaista.

Tommi Römpötti