Kaks' tavallista Lahtista
Vieraana Leni Katajakoski

(Två vanliga killar) 1960. Tuotanto: Oy Suomen Filmiteollisuus. Tuotannonjohto: T.J. Särkkä. Ohjaus: Ville Salminen. Käsikirjoitus: Reino Helismaa. Kuvaus: Kalle Peronkoski. Äänitys: Harald Koivikko. Koreografia: Airi Säilä. Tanssit: Åke Blomqvist (salonkitanssit). Leikkaus: Elmer Lahti, Armas Vallasvuo. Lavastus: Ville Salminen. Musiikki: Toivo Kärki. Pääosissa: Leif Wager (Toivo Lahtinen), Tommi Rinne (Usko Lahtinen), Pirkko Mannola (Pirkko Järvinen), Leni Katajakoski (Eeva), Maija Karhi (Irma Virtanen), Eemeli (talonmies Eemeli Vepsäläinen), Vesa Enne (Vesa Vepsäläinen), Annikki Linnoila (vanhapiika Andersson), Pentti Viljanen (johtaja Mainio), Ville-Veikko Salminen (Euroopan mestari), Leo Jokela (manageri Kuhmu), Toivo Mäkelä (prokuristi Puntti). Ensi-ilta 20.5.1960 Helsingissä (Rex, Tuulensuu) ja Turussa (Bio-Bio). Pituus / kesto: 2335 m / 85 min.

Ville Salmisen ohjaama Kaks’ tavallista Lahtista hämmästyttää katsojaa jo alkumetreillä. Miten on mahdollista, että aristokraattisista rooleistaan tunnettu Leif Wager on vain ”tavallinen Lahtinen”. Näin kuitenkin on: Wager ja Tommi Rinne esittävät Uskoa ja Toivoa, ystävyksiä, joilla on sama sukunimi, osoite ja työpaikka. Jotta kolmiodraama olisi täydellinen, tarvitaan Uskon ja Toivon lisäksi myös rakkaus. Tämä saapuu Maija Karhin esittämän Irma Virtasen muodossa. Irma liukastuu ulko-ovella, ja Usko auttaa vieraan kotiinsa toipumaan. Uskon ja Toivon kiista lemmestä alkaa, mutta lopulta kaikki kääntyy parhain päin.

Yksinkertainen kolmiodraama syntyi Reino Helismaan (1913–65) kynästä niin kuin monet muutkin 50-luvun ja 60-luvun alun musiikkipitoiset komediat. Esikoiskäsikirjoituksensa Rovaniemen markkinoilla (1951) jälkeen Helismaa tehtaili peräti 29 elokuvahupailua. Kun Kaks’ tavallista Lahtista sai ensi-iltansa vuonna 1960, kriitikot asennoituivat epäilevästi jo ennen teatteriin saapumistaan. Ville Salmisen ohjaaman teoksen laatua pidettiin kuitenkin korkeampana kuin aiemmissa SF-komedioissa. Erityisesti ohjaaja-Salmisen lavastus nähtiin onnistuneena. Kriitikoiden silmätikuksi joutui elokuvan onnahteleva koomikkopari, talonmies Vepsäläinen ja hänen poikansa. Rooleissa nähtiin koomikko Eemeli ja lapsitähti Vesa Enne. Ylioppilaslehden kriitikko, nimimerkki Rihla, totesikin: ”Eemeli on suurin onnettomuus, joka kotimaista elokuvaa on kohdannut sitten Reino Helismaan ensimmäisen käsikirjoituksen. Nyttemmin nämä kyvyt usein yhdistävät voimansa.”

Eemeli, eli Esko Toivonen (1920–87), esiintyi 50- ja 60-lukujen taitteessa yhdeksässä elokuvassa, muun muassa komedioissa Yks’ tavallinen Virtanen (1959) ja Oho, sanoi Eemeli (1960). Vaikka kriitikot saattoivat olla oikeassa arvostellessaan nopeaa tuotantotahtia, nykynäkökulmasta on arvokasta, että Eemelin stand up -komiikkaa on dokumentoitu myös elokuvalliseen muotoon. Toivo Särkän johdolla Kaks’ tavallista Lahtista nähtiin jopa Berliinin elokuvajuhlilla, mutta kansainvälistä läpimurtoa ei Eemelille suotu. Suomalaisen elokuvan ystävälle komedia tarjoaa paljon nautiskeltavaa, ennen kaikkea kimaran herkullisia pikkurooleja, Pentti Viljanen johtaja Mainiona, Leo Jokela manageri Kuhmuna ja Toivo Mäkelä prokuristi Punttina.

Hannu Salmi