Kolmiapila
Vieraana Kyllikki Forssell

(Treklövern) 1953. Tuotanto: Fennada-Filmi Oy. Tuotannonjohto: Mauno Mäkelä. Ohjaus: Esko Töyri (episodi ”Marjan tarina”), Kyllikki Forssell (episodi ”Onnellinen perhe”), Roland af Hällström (episodi ”Eevan kertomus”). Käsikirjoitus: Kaarlo Nuorvala. Kuvaus: Esko Töyri, Unto Kumpulainen. Leikkaus: Nils Holm. Lavastus: Kai Lappalainen. Kapat ja turkikset: Wieniläinen Pukimo. Musiikki: Tauno Pylkkänen. Äänitys: Gösta Salminen, Tuomo Kattilakoski. Pääosissa: Eeva-Kaarina Volanen (Eeva, Olavin vaimo), Leif Wager (Jorma, iskelmäsäveltäjä ”Lauri Salla”), Tauno Palo (Olavi, lääkäri), Leena Häkinen (Marja), Jussi Jurkka (Janne), Sirkka-Liisa Wilén (Irmeli, Ollin vaimo), Matti Ranin (Olli, teekkari), Irma Seikkula (lastenkodin johtajatar), Laina Laine (Jorman äiti), Rakel Laakso (Eedla, talonmiehen rouva), Arto Mäkelä (Arvo, Marjan veli), Rauha Rentola (Kaisu), Toivo Mäkelä (juoppo mies), Saara Ranin (juopon miehen vaimo), Valtteri Virmajoki (isännöitsijä). Ensi-ilta 3.4.1953 Helsingissä (Rea, Tuulensuu) ja 6.4.1953 Turussa (Olympia). Pituus / kesto: 2200 m / 80 min.

Eräs elokuvataiteen kansainvälisistä virtauksista 1950-luvun alussa oli useista erillisistä jaksoista koostuvat episodielokuvat. Ulkomaisten ensi-iltojen myötä niitä rantautui myös Suomeen, ja kokeilunhalu virisi meilläkin.

Ensimmäisen suomalaisen episodielokuvan tuotti Fennada-Filmi vuonna 1953, käsikirjoitus tilattiin tuotteliaalta Kaarlo Nuorvalalta. Tarinaa elokuvan alussa ja lopussa yhdistävän kehyskertomuksen lisäksi episodeja on kolme. Kehyskertomuksen henkilöinä ovat adoptiota harkitseva lapseton lääkäripariskunta sekä lastenkodin johtajatar, joka kertoo heille kolmen hoivattinsa taustoista ja kohtaloista.

Kehyskertomuksen sekä yhden kolmesta episodista ohjasi kokenut Roland af Hällström. Kahden muun episodin kohdalla saivat ensikertalaiset Kyllikki Forssell ja Esko Töyri kokeilla taitojaan ohjaajina. Elokuvasta heillä toki oli runsaasti kokemusta jo vanhastaan, Forssellilla näyttelijänä vuodesta 1943, ja Töyrillä kuvaajana vuodesta 1944. Af Hällströmin mukanaoloa kolmikossa voidaan pitää eräänlaisena tuottajan varmuusvakuutuksena siltä varalta, että ohjaajadebytantit olisivat kokeilussaan epäonnistuneet. Ohjaustyö jäi Kyllikki Forssellin ainoaksi; näyttelijänä hänet on valkokankaalla nähty viimeksi elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998). Töyri ohjasi vielä kaksi elokuvaa (Pää pystyyn Helena ja Vääpelin kauhu, molemmat 1957), jatkoi kuvaajana vuoteen 1963 ja sen jälkeen vielä Fennada-Filmin studiopäällikkönä.

Kyllikki Forssell oli suomalaisen näytelmäelokuvan kaikkien aikojen neljäs naisohjaaja, edeltäjinään Glory Leppänen (Onnenpotku, 1936), Ansa Ikonen (Nainen on valttia, 1944) ja Brita Wrede (Tukkijoella tapahtuu, 1950). Seuraavaa naisohjaajaa Ritva Arveloa saatiin odottaa vuoden 1961 Kultaiseen vasikkaan asti.

Kolmiapilan lääkäripariskuntana nähdään Tauno Palo ja Eeva-Kaarina Volanen, lastenkodin johtajattarena Irma Seikkula. Esko Töyri myös kuvasi oman ohjausosuutensa, af Hällström ja Forssell käyttivät yhtiön kakkoskuvaaja Unto Kumpulaista.

Kari Uusitalo