Koululaisnäytös:
Pekka ja Pätkä ketjukolarissa

(Träskalle och Stumpen kedjerockar) 1957. Tuotanto: Oy Suomen Filmiteollisuus. Tuotannonjohto: T. J. Särkkä. Ohjaus ja käsikirjoitus: Armand Lohikoski. Kuvaus: Pentti Valkeala, Mikko Sergejeff. Äänitys: Kaarlo Nissilä. Leikkaus: Elmer Lahti. Lavastus: Aarre Koivisto. Musiikki: Toivo Kärki. Pääosissa: Esa Pakarinen (Pekka Puupää, herra Stanley, alokas ja viaton junarosvo), Masa Niemi (Pätkä, herra Livingstone, alokas ja sheriffi), Siiri Angerkoski (Justiina Puupää, ihmissyöjien päällikön vaimo, vääpeli ja Soliseva Puro), Armas Jokio (talonmies Pikkarainen, ihmissyöjien päällikkö, alikersantti ja Istuva Puhveli). Ensi-ilta 1.3.1957 Helsingissä (Adams, Tuulensuu) ja Turussa (Bio-Bio). Pituus / kesto: 2000 m / 73 min.

Suomen Filmiteollisuus tuotti vuosina 1953–1960 peräti 13 Pekka Puupää -komediaa. Kahta lukuun ottamatta elokuvat ohjasi kulttuurin ja media-alan moniottelija Armand Lohikoski. Ensi kertaa Ola Fogelbergin ikivihreä sarjakuvahahmo toikkaroi valkokankaalla Ville Salmisen ohjauksessa Pekka Puupää, mutta pian nimenomaan Lohikoski leimautui mieheksi Puupää-filmien takana. Sarjan viimeisen ja tökeröimmän tekeleen Pekka ja Pätkä neekereinä ohjasi Aarne Tarkas.

Pekka ja Pätkä ketjukolarissa oli ensimmäinen Puupää-farssi, jossa myös käsikirjoitus pantiin Lohikosken nimiin. Alin oman kaskun mukaan liuskat kirjoitettiin Yyterin ulkokuvausten edetessä alkukesällä 1956 ja kierrätettiin hädän hetkellä ulkohuussin uumeniin. Pekan ja Pätkän aiemmat elokuvakommellukset oli pääosin kynäillyt rillumarein ykkösmies Reino Helismaa. Maisteri Lohikosken makuun Repen konstailematon ”älä kasvata pattia piähäs” -tyyli oli vähän liian lapselliselta ja hihasta heitettyä. Vaikka ohjaaja kaipaili jatkuvasti Särkältä tasokkaampia ja vakavampia aiheita, hän otti mieluusti enemmän vastuuta kepeissä komedioissaankin.

Kuvallista kekseliäisyyttä ja sanallista leikittelyä ei Ketjukolarin ohjaus-, käsikirjoitus- ja kuvaustyöstä puutu, mutta synopsis on taattua Puupää-laatua. Justiinan kaulinta ja työtä pakoileva kaksikko ottaa Pekalle henkivakuutuksen ja yrittää epätoivoisesti löytää onnea onnettomuudesta. Viimein lykästää, ja kaverukset liukastuvat samaan banaaninkuoreen (!). Houreunissaan pojat törmäilevät Justiinan ja talonmies Pikkaraisen variaatioihin kannibaaliheimon pihakeittiössä, luutakomppanian sulkeisharjoituksissa ja villissä lännessä.

Päänäyttelijät ja muutamat työryhmän jäsenet tekivät elokuvassa moninkertaisen roolin. Järjestäjä Lasse Saxelin esimerkiksi esiintyy studion sisäpiirivitsin uppiniskasena alokas Mikko Niskasena ja samannimisenä potilaana. Lohikoski itse nähdään hajamielisenä tohtorina, savannille eksyneenä Robinson Karusona ja hautausurakoitsijana.

Tulevien vuosikymmenten Turhapuro-saagan tapaan Puupäät olivat 50-luvulla elokuva-ammattilaisten ja -kriitikkojen epäsuosiossa mutta upposivat kansaan kuin jaloviinamoukku Masaan ja Esaan raskaimpina kuvauspäivinä. Nuori Pertti Pasanen oli mukana elokuvan saluunakohtauksessa, ja myöhemminhän western-parodiat tulivat tutuiksi Speden omista tuotannoista.

Ohjaaja Armand Lohikoski kuoli 93 vuoden iässä 20. maaliskuuta tänä keväänä. Kaikkiaan hän ohjasi urallaan kahdeksantoista pitkää elokuvaa, joista yksitoista Puupää-aiheesta.

Jussi Kaisjoki

Puupää-elokuvat:
Pekka Puupää (1953)
Pekka ja Pätkä kesälaitumilla (1953)
Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1953)
Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955)
Kiinni on ja pysyy (1955)
Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955)
Pekka ja Pätkä salapoliiseina (1957)
Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957)
Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957)
Pekka ja Pätkä Suezilla (1958)
Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958)
Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
Pekka ja Pätkä neekereinä (1960)