Tuntematon sotilas
Vieraana elokuvan tekijöitä

(Okänd soldat) 1985. Tuotanto: Arctic-Filmi Oy. Tuottaja: Rauni Mollberg. Tuotantopäällikkö: Eila Werning. Ohjaus: Rauni Mollberg. Apulaisohjaaja: Veikko Aaltonen, Seppo Heinonen. Ohjaajan apulainen: Ilkka Järvi-Laturi. Käsikirjoitus: Rauni Mollberg, Väinö linna, Veikko Aaltonen. Alkuperäisteos: Väinö Linnan romaani (1954). Kuvaus: Esa Vuorinen. Operatööri: Pauli Sipiläinen. Kamera-assistentti: Raimo Paananen, Eero Haapaniemi, Timo Heinänen. Valaisija: Kai Troberg, Reijo Meronen, Pertti Mutanen, Jouko Seppänen, Olli Varja. Pyrotekniikka: Lasse Sorsa, Veikko Kanninen, Erkki Hiltunen, Timo Etelälahti (vedenalaiset räjähdykset), Lasse Lind, Martti Mähönen, Esa Vuorinen. Äänitys: Tuomo Kattilakoski, Oscari Viskari. Äänitehosteet: Antero Honkanen, Tuomo Kattilakoski. Äänileikkaus: Matti Kuortti, Olli Soinio. Miksaus: Lars Klettner (Sonet Studios, Tukholma), Suomen elokuvasäätiön äänittämö. Leikkaus: Olli Soinio. Leikkausapulainen: Juha Jeromaa. Lavastus: Ensio Suominen. Lavastemies: Perttu Pohjanperä, Risto Höylä. Puvut: Tom Hamberg. Puvustaja: Leena Niemi. Kuvaussihteeri: Juha Jeromaa, Katri Ruotsalainen, Mirja Salmenkivi. Järjestäjä: Raimo Mikkola. Järjestäjän apulainen: Pekka Kuparinen, Naamiointi: Sinikka Hursti.

Pääosissa: Risto Tuorila (vänrikki/luutnantti Koskela), Pirkka-Pekka Petelius (alikersantti/kersantti Hietanen), Paavo Liski (alikersantti Rokka), Mika Mäkelä (sotamies Rahikainen), Pertti Koivula (alikersantti Lahtinen), Tero Niva (sotamies/alikersantti Vanhala), Ossi-Ensio Korvuo (sotamies/alikersantti Määttä), Mikko Niskanen (sotamies Salo), Pauli Poranen (alikersantti Lehto), Hannu Kivioja (sotamies Riitaoja), Juha Riihimäki (sotamies Sihvonen), Seppo Siivonen (sotamies Susi, "Suentassu"), Timo Virkki (sotamies Honkajoki), Vesa Ala-Seppälä (sotamies Hauhia), Risto Hetta (sotamies Vuorela), Veli-Matti Pernu (sotamies Kaukonen), Kari Väänänen (luutnantti/kapteeni Lammio), Pekka Ketonen (vänrikki/kapteeni Kariluoto), Veikko Tiitinen (kapteeni Kaarna), Matti Nurminen (majuri Sarastie), Olavi Levula (everstiluutnantti Karjula), Martti Kainulainen (vääpeli Korsumäki), Jaakko Kuusisaari (alikersantti Mäkilä), Erkki Hetta (sotamies Viirilä), Markku Lukka (sotamies Ukkola), Jouni Näreaho (sotamies Tyynelä), Risto Salmi (sotamies Korpela). Ensi-ilta 6.12.1985 Helsingissä (Arena 1, Bristol 1, Forum 1) ja Turussa (Formia, Cinema 2). Pituus / kesto: 5440 m / 199 min.

Rauni Mollbergin neljä kovaa vuotta

Yksi jatkosota on sodittu kohta loppuun. Rauni Mollbergin neljän vuoden sota, Tuntematon sotilas. Voitto vai tappio? Se nähdään viimeistään elokuvan ensi-illassa joulukuun kuudentena.

– Loppujen lopuksi olen saanut tehdä työtäni melko rauhassa. Monen lyöjän negatiivisuus vaihtui vähitellen pelkäksi uteliaisuudeksi. Tärkeintä on kuitenkin ollut luottamus omaan itseen ja tiimiin, sanoo Mollberg näin jälkikäteen.
– Tuntematon sotilas liittyy läheisesti tämän kansan tunneasioihin. Siksi siitä ollaan niin kiinnostuneita. Ei mennyt päivääkään, etteikö filmausta ollut joku ulkopuolinen seuraamassa. Se kuuluu osana tähän työhön ja ohjaajan pitää se ottaa niin. Jos rumbaa ei kestä, on katseltava muuta työtä.

Yksi lehti repäisi taannoin etusivullaan, että Molle on joutunut kesken filmauksen teho-osastolle.

– Kaikille ei parane olla avoin. Juttu lienee saanut alkunsa, kun kerroin toimittajalle käyneeni joskus sydämen rytmihäiriöiden vuoksi sairaalassa tutkittavana. Ja sekin tapahtui ennen Tuntematonta. Kaipa ne olisivat seuraavaksi hakeneet mulle mielellään ruumisarkkua. Se olisi myynyt hyvin. Ajattelin vain, miltähän rahoittajistani on tuntunut lukiessaan näitä juttuja? Joku kyllä filmausten päätyttyä laskettelikin, että "nyt saat meidän puolesta kuolla. Eiköhän me filmi osata leikata itsekin..."

Monista kirjoituksista saa käsityksen, että Rauni Mollberg on pelätty diktaattori, piiskuri, joka kiroaa ja karjuu sekä prässää alaisensa keston äärirajoille. Ja sitten ovat ne, joille Molle edustaa pelkästään eksotiikkaa, miestä, joka hekumoi alastomuudella ja joka elää jossain maalaiskansakoululla komean taulukokoelman ja hevosen paskan keskellä.

– Kyllähän minä kiroilen, ja varmasti joskus vaadin liikaakin. Mutta elokuvaa ei tehdä ilman kuria ja järjestystä. Eikä ainakaan Tuntemattoman kokoista, jossa on tuhansia ihmisiä mukana ja rahaa liossa miljoonia. Sitä paitsi siinä oltiin koko ajan arkojen asioiden kanssa tekemisissä. Taistelukohtauksia filmatessa sai koko ajan pelätä, ettei tapahtuisi mitään onnettomuuksia, vaikka käytimmekin räkä- ja puupäitä.

– Onhan minun otsaani isketty jos minkälaista poltinmerkkiä. Porno-Mollea ym. Joistakin on olevinaan hirveää se, että elokuvassa on alastomuutta tai rakkauskohtauksia. Jos lähtee filmaamaan Mukan tapaisen kirjailijan tekstiä, noita asioita ei voi kiertää jos haluaa olla rehellinen. Kyllä ne ovat siellä, koska hänellä ihminen ja luonto ovat niin lähellä toisiaan. Elämä on lihaa ja verta, enkä minä halua tehdä siitä pelkkää mietoa kaljaa tai liukasta lattiaa. Kun tekee elokuvaa, sitä on ikään kuin irti tästä maailmasta. Poissa kaikesta muusta. Ei ole "siviiliminää". Ensi-illan jälkeen tulee varmaan tyhjyys. Henkinen ripittäytyminen tai sanotaanko puhdistautuminen.

Molle käärii mukaani sota-ajan harmaan huovan.

– Ota se muistoksi Tuntemattomasta, se on Rahikaisen pojan riiuufiltti.
Lupasin tulla huopa mukana Amerikkaan, kun Molle hakee ensi keväänä parhaan ulkomaisen elokuvan Oscaria.
– Eikö olisi arvokkaampaa, jos levittäisit sen Oslon käräjätalon eteen sillä välin, kun minä noudan Nobelin rauhanpalkintoa, veistelee puolestaan Mollberg.

Raili Suomisen artikkelista (Turun Sanomat 3.8.1985)
muokannut Jari Salonen